Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Dansk, Nederlands, Suomeksi, Portuguesa
User avatar
marke
Posts: 16
Joined: Tue May 29, 2018 4:22 pm

Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby marke » Tue May 29, 2018 4:26 pm

LU is focused guiding for seeing there is no real, inherent 'self' - what do you understand by this?
Tehdessäni havaintoja aistieni kautta mieli / ajattelu kiirehtii antamaan arvionsa / leimansa aistiahavainnolleni. Harvoin olen niin läsnä että pidättäyisin pelkässä havainnossa. Ymmärrän että LU ohjaa katsomaan automaattiohjauksella tapahtuvan reagoinnin läpi.


What are you looking for at LU?
Haluan päästä egon talutusnuorasta irti. Haluan saada mielenrauhaa, lepoa ajattelumyllystä, arvottamisesta, tuomitsemisesta, projisoinnista. Viimeistenkin uskomusten ja harjojen hajoamista. Haluan päästä irti ulkopuoleltani tulevista vaikutteista, siitä että ne vaikuttavat minuun hajoittaen keskittymiseni siihen mikä on nyt.


What do you expect from a guided conversation?
Odotan selkeyttä ja johdonmukaisuutta. En tarvitse enää hattaroita, tuulessa hajoavia uskonnollisia kuvitelmia. Haluan tuntea, kohdata pelkoni ja katsoa aidosti sitä mikä ei ole totta. Odotan ohjaukselta tukea katsomiseeni ja lopulta siihen että näen aidosti mikä on totta.


What is your experience in terms of spiritual practices, seeking and inquiry?
Olen ollut etsijä ja olen tutustunut monenlaisiin henkisiin ja hengellisiin käytäntöihin; hengellisiin liikkeisiin, eri uskontoihin, IOK:ta olen opiskellut jne. Nyt koen olevani valmis luopumaan kaikesta kuvittelemastani ja oppimistani, haluan katsoa itsessäni totuutta.

On a scale from 1 to 10, how willing are you to question any currently held beliefs about 'self?
10

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Tue May 29, 2018 7:00 pm

Hei ja tervetuloa katsomaan.

Jos mahdollista niin jätä muut mahdolliset harjoitteet ja lukemiset prosessin ajaksi pois, jotta fokus pysyy tämän asian tarkkailussa. Pyri myös vastaamaan mahdollisimman usein, jotta intensiteetti ei katkea.
Koita myös karsia pois kaikki mahdolliset odotukset ja oletukset siitä, mihin tämä vie.
Ryhdy katsomaan täysin puhtaalta pöydältä ilman tietoa. Älyllinen ajattelu ei palvele tässä joten antaudu tarkkailijan tilaan.
Tiedät jo aiheesta pohjaa, joten ryhdytään heti hommiin :)

Kerro ensin mistä koet erillisen "minän" olevan vastuussa elämän suhteen?
Älä käytä opittuja käsitteitä, vaan paneudu tuntemaan ja kerro juuri kuten koet asian nyt olevan.

Hiljenny ja sano itsellesi seuraava lause ajatuksissasi:
Minkäänlaista erillistä minua ei ole olemassa. Sitä ei ole koskaan ollutkaan eikä sellaista tule koskaan olemaan.

Kun tunnustelet tämän ajattelua, millaisia tunteita ja ajatuksia sinussa herää?

Havainnoi koko olemuksellasi kaikkien aistien avulla ja kerro mitä nousee. <3
With warm hugs
Multipass

User avatar
marke
Posts: 16
Joined: Tue May 29, 2018 4:22 pm

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby marke » Wed May 30, 2018 8:20 am

Hei ja tervetuloa katsomaan.

Jos mahdollista niin jätä muut mahdolliset harjoitteet ja lukemiset prosessin ajaksi pois, jotta fokus pysyy tämän asian tarkkailussa. Pyri myös vastaamaan mahdollisimman usein, jotta intensiteetti ei katkea.
Koita myös karsia pois kaikki mahdolliset odotukset ja oletukset siitä, mihin tämä vie.
Ryhdy katsomaan täysin puhtaalta pöydältä ilman tietoa. Älyllinen ajattelu ei palvele tässä joten antaudu tarkkailijan tilaan.
Tiedät jo aiheesta pohjaa, joten ryhdytään heti hommiin :)

"Kerro ensin mistä koet erillisen "minän" olevan vastuussa elämän suhteen?
Älä käytä opittuja käsitteitä, vaan paneudu tuntemaan ja kerro juuri kuten koet asian nyt olevan."

Tällä hetkellä sillä on vähän vastuuta verrattuna aikaisempaan elämääni. Päiväni muodostuvat välttämättömistä arkisista toimista, joista suoriudun vapaassa aikataulussa ja teen askareeni silloin kun siltä tuntuu. Käyn kaupassa kun jääkaappi on tyhjä, syön kun on nälkä, siivoan kun huomaan sen tarpeelliseksi jne. Elämääni kuuluu muutama läheinen ihminen, joiden kanssa olen yhteydessä ilman aikatauluja tai pakotteita. Aikaisemmin ollessani työelämässä ”minulla” oli paljon vastuuta suunnittelussa, valvonnassa, huolehtimisessa, tekemisessä - lähes kaikki näytti olevan ”minun” vastuullani. Koin olevani vastuussa myös läheisteni ja ystävieni hyvinvoinnista.
”Minä” on ollut vastuussa henkisestä etsimisestä. Se on vienyt erilaisiin kokemuksiin ja kuljettanut paikasta toiseen, ihmisryhmästä toiseen, se on vienyt tutustumaan moniin tapoihin elää elämää ja yrittää päästä perille siitä, mistä tässä kaikessa on kyse.
Vihdoin olen pysäytetty paikalleni ja edessäni on kysymys: entä nyt? Pysäytttikö ”minä” vai mitä tapahtui?
Hiljenny ja sano itsellesi seuraava lause ajatuksissasi:

"Minkäänlaista erillistä minua ei ole olemassa. Sitä ei ole koskaan ollutkaan eikä sellaista tule koskaan olemaan.

Kun tunnustelet tämän ajattelua, millaisia tunteita ja ajatuksia sinussa herää?

Havainnoi koko olemuksellasi kaikkien aistien avulla ja kerro mitä nousee. <3"

Voisinko päästää irti mieleni kaksijakoisuudesta, oppimastani tavasta käyttää mieltäni, ajatteluani kaiken arviointiin. Tuntuu harppaukselta päästä siihen että tuo totuus siirtyy teoriasta käytäntöön, päästä sydämeen. Koen olleeni altis aivopesulle ja manipuloinnille tai onko se sittenkin ollut uteliaisuutta koska aina tähän päivään asti en ole jäänyt mihinkään ismiin tai hyvältä tuntuvaan selitykseen lopullisesti kiinni.

Ajatus siitä, että ”minua” ei ole olemassa, herättää ajatuksen siitä, että oikeasti voisin lakata tyystin pohtimasta ”mikä oli egosta ja mikä oli aidosti totta” menneisyydessäni. Voisinko vain todeta että olen elänyt, laittamatta enää miinus- tai plus-merkkiä tekemisiini.

Tehdessäni havaintoja aistieni avulla huomaan miten helppoa on vain olla tässä hetkessä. Huomaan ajatteluni hiljentyvän ja kehoni, lihakseni ja hengitykseni rauhoittuu. Mieleni hiljenee.

Kiitos että pääsin ohjaukseen. Tästä on hyvä jatkaa ja toivon että tekeniikka toimii.

Terveisin,
marke

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Wed May 30, 2018 9:32 am

Hei ja hyvä alku.
Katsotaan hieman tarkemmin mitä siinä esiintyy.

Ensin hieman vielä tuosta tekstin lainausominaisuudesta. Maalaa hiirellä edellisestä postauksesta vain ne lauseet joihin vastaat. Eli paina ensin post reply, jotta uusi kirjoitusalusta aukeaa ja sen jälkeen vieritä edelliseen postaukseen, maalaa lause johon olet vastaamassa, vieritä edellisen postauksen yläreunaan ja paina oikeassa ylälaidassa olevaa "" merkkiä.
Tämä toiminto poimii vain sen lauseen suoraan uuteen kirjoitukseesi mukaan.
Näet lainaamasi tekstin perässä hakasulut joiden sisällä kenoviiva ja sana quote.
Kirjoita sen merkin jälkeen vasta oma vastauksesi. Laita vaikka yksi rivinvaihto ensin merkin perään.
Käy tekemässä samoin seuraavalle lauseelle, jonka lainaat ja johon vastaat. Näin ketjua on helppo seurata.
Kirjoittamasi kentän alalaidassa on painike preview, jonka kautta voit käydä katsomassa miltä postauksesi näyttää ennen kuin julkaiset sen. Voit harjoitella lainausmerkkitoiminnon käyttöä.
Tällä hetkellä sillä on vähän vastuuta verrattuna aikaisempaan elämääni. Päiväni muodostuvat välttämättömistä arkisista toimista, joista suoriudun vapaassa aikataulussa ja teen askareeni silloin kun siltä tuntuu.
Mikä on se, millä on vähän vastuuta?
Mikä on vastuu?
Loppuosa vastauksestasi perustuu muistinvaraiseen ajatteluun, eikä nyt hetken suoraan havainnointiin.

Lähdetään tutkimaan hieman suoraa havaintoa, sanoja/ajatuksia sekä muistia.

Suora havainto on se, minkä voit varmasti havainnoida ja sanoa ilmenevän aistien välittämillä keinoilla.
Ajattelu on vain keino ilmaista ja kuvailla havaittua kommunikoinnin mahdollistamiseksi.

Tarkkaile nimeämistä/laputtamista.
Katso sitä mitä näet visuaalisesti juuri tällä hetkellä.
Huomaa kuinka näkymä on yksi kokonaisuus, mikä ilmenee heti, kun avaat silmät. Se kaikki on siinä heti yhtenä kuvana.
Huomaa kuinka ajattelu ryhtyy nimeämään kuvasta yksityiskohtia ja luettelee, mitä kaikkea kuvassa näkyy.

Tarkkaile nyt ajatteluasi ja sanoja joita ilmenee. Havainnoi mille kaikille sanoille löytyy havaittu kohde.
Leiki, että sinulla on note-it lappuja ja kirjoitat ilmenevän sanan lappuun, jonka jälkeen menet laittamaan sen kyseisen sanan kohteen päälle.
Esimerkiksi: pöytä -> lappu päälle. Kuppi -> lappu kiinni kuppiin jne.
Tarkkaile näin kaikkia tarinoita joita mieleesi tulee ja etsi se paikka, johon lapun voit kiinnittää.

Mihin kiinnität lapun "minä"?
Missä se tarkalleen ottaen sijaitsee?

Tunnista ajattelusta konseptit/käsitteet. Esimerkkinä vaikkapa käyttämäsi sana Vastuu.
Tarkista mistä tuo sana on rakentunut.
Sana on vain sana. Vastuu, pallo, kuppi, keho, silmä, puu, eläin....
Kaikki pelkästään opittuja sanoja joilla pyrimme kuvailemaan havaintojamme.

Nyt siis pura sana Vastuu.
Onko sanalla jokin vaikutus yksinään?
Millainen merkitys sanaan on liitettynä?
Löytyykö sanan ja merkityksen kohdetta havaitusta todellisuudesta?
Onko sanalla omistaja?
Millä on vastuuta?
"Minkäänlaista erillistä minua ei ole olemassa. Sitä ei ole koskaan ollutkaan eikä sellaista tule koskaan olemaan.

Voisinko päästää irti mieleni kaksijakoisuudesta, oppimastani tavasta käyttää mieltäni, ajatteluani kaiken arviointiin. Tuntuu harppaukselta päästä siihen että tuo totuus siirtyy teoriasta käytäntöön, päästä sydämeen.
Nyt koitat ajatella vastausta siihen mitä herää. Löytää vastauksen älyllisesti. Se ei toimi tässä.

Missä on se, mikä kysyy?
Minkä tulee päästä irti mielen kaksinaisuudesta?
Mikä on siinä kiinni?

TUNTUU harppaukselta....
Miten se tuntuu?
Onko kyseessä tunne vai ajatus?
Missä on se, mikä määrittelee?

Huomaa myös kuinka suurin osa tekstistä on poissa tästä hetkestä. Arvioinnin kuvittelussa, menneen muistelemisessa tai tulevan odottelussa. Tämä kaikki on pelkästään sana sana sana sana = lause = käsite = kuvittelua.

Pysähdy konkreettisesti katsomaan eli tutkimaan kuten tiedemies, joka ei vielä tiedä mitä löytää.
Ei älyllisesti speguloimalla ja päättelemällä, vaan todella katsomalla mikä on löydettävissä ja mistä :)

Ota riittävästi aikaa tälle ja mene syvälle havaintoon. Kerro mitä löydät.

Aurinkoista päivää
With warm hugs
Multipass

User avatar
marke
Posts: 16
Joined: Tue May 29, 2018 4:22 pm

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby marke » Thu May 31, 2018 5:35 am

Hei,
kiitos kommenteista ja kysymyksistä. Haastetta on pysyä havainnoissa. Oppimani sanat ja käsitteet nousevat ihmeteltäviksi, miten paljon niitä olenkaan pitänyt lähes totuutena. Tästä jatketaan. :)
Mikä on se, millä on vähän vastuuta?
Se on kuvittelemani minä eli ego. Se on elämäni aikana minulle opetettu ja itse oppimani, kuvittelemani minä. Se muodostuu ajatuksista, sanoista, käsitteistä, uskomuksista, arvoista ja on siis kuvittelemani tulkinta todellisuudesta.
Mikä on vastuu?
Vastuu tässä yhteydessä on sitä että annan elämän tapahtua ja ilmetä sellaisena kuin sen kulloinkin havaitsen, en vastusta, kontrolloi tai estä sitä ”minän” (egon) väliintulolla eli ajatuksillani merkityksiä antamalla.
Tarkkaile nyt ajatteluasi ja sanoja joita ilmenee. Havainnoi mille kaikille sanoille löytyy havaittu kohde.
Leiki, että sinulla on note-it lappuja ja kirjoitat ilmenevän sanan lappuun, jonka jälkeen menet laittamaan sen kyseisen sanan kohteen päälle.
Esimerkiksi: pöytä -> lappu päälle. Kuppi -> lappu kiinni kuppiin jne.
Tarkkaile näin kaikkia tarinoita joita mieleesi tulee ja etsi se paikka, johon lapun voit kiinnittää.

Mihin kiinnität lapun "minä"?
En havaitse aisteillani paikkaa mihin lapun voisin kiinnittää. Mieleni avulla muistan tapahtumia, joista kerron tarinoita. Sanallistaessani elämäni tapahtumia vahvistan tarinaani (egoa) käyttämällä sanaa minä.
Missä se tarkalleen ottaen sijaitsee?
Se ei sijaitse missään. En voi aisteillani havaita sitä. Se on ajatus.
Tunnista ajattelusta konseptit/käsitteet. Esimerkkinä vaikkapa käyttämäsi sana Vastuu.
Tarkista mistä tuo sana on rakentunut.
Sana on vain sana. Vastuu, pallo, kuppi, keho, silmä, puu, eläin....
Kaikki pelkästään opittuja sanoja joilla pyrimme kuvailemaan havaintojamme.

Nyt siis pura sana Vastuu.
Onko sanalla jokin vaikutus yksinään?
Sanalla sellaisenaan ei ole mitään vaikutusta. Sana on vain kirjaimia peräkkäin.
Millainen merkitys sanaan on liitettynä?
Vastuu sanaan on liitettynä kuorma, raskas paino, joka on kannettava. Olen itse antanut sanalle tuon merkityksen johtuen saamastani esimerkistä vanhemmiltani ja ympäristöltäni. Elämänkokemuksilleni olen antanut usein leiman, esim. vastuullinen työ.
Löytyykö sanan ja merkityksen kohdetta havaitusta todellisuudesta?
Tässä ja nyt en havaitse sanan ja merkityksen kohdetta.
Onko sanalla omistaja?
Sanalla ei ole omistajaa.
Millä on vastuuta?
En havaitse mitään tai ketään, millä olisi vastuuta.

Nyt koitat ajatella vastausta siihen mitä herää. Löytää vastauksen älyllisesti. Se ei toimi tässä.

Missä on se, mikä kysyy?
Ego on se joka kysyy. Se ei ole havaittavissa eikä sitä ole olemassa.
Minkä tulee päästä irti mielen kaksinaisuudesta?
Mielen kaksinaisuus on vain ajatus ja ajatus vapautuu kun näen että ei ole kaksinaisuutta.
Mikä on siinä kiinni?
Vain ajatus, uskomus.
TUNTUU harppaukselta....
Miten se tuntuu?
Onko kyseessä tunne vai ajatus?
Missä on se, mikä määrittelee?
Tuntuu ajatuksen tasolla, koska ajatus tekee vertailua ennen ja jälkeen kuvitellun kaksinaisuuden. Tunne on utopistisen toiveikas, halu uskoa että joskus vielä pääsisin irti kaksinaisuudesta. Määrittely tapahtuu mielessä, mielikuvituksessa, ajatuksissa.

Tässä tuotokseni. Olenkohan liian niukkasanainen. Tarkoituksella pyrin pelkistämään.
Aurinkoista päivää!
marke

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Thu May 31, 2018 11:01 am

Tervehdys,

Laitan sinullekin tämän esimerkin. Paneudu siihen kokemalla ja havainnoimalla.
Tämän kautta voit löytää lisää selkeyttä ja erottelukykyä.

Aloitetaan todentamaan todellista havaintoa (TH)

Image


Katso omenaa. Kun katsot omenaa, näet värin; ajatuksen, mikä sanoo ´omena`; ja ehkä ajatuksen, mikä sanoo `katson omenaa`.
Mitä voidaan tietää varmasti? Väri on havaittavissa ja ajatukset ovat havaittavissa.

Mutta miten on ajatusten sisällön laita, mitä ne kuvailevat?
Todellinen havainto ei viittaa jotakin havaittua kuvaileviin ajatuksiin … sillä ne ovat pelkästään lisää ajatuksia.
Todellinen havainto on ääni, ajatus, väri, tuoksu, maku, tunne.

Onko tässä todella `omena`, vai pelkästään väriä sekä ajatus, mikä sanoo sitä ´omenaksi`?
Voidaanko omenaa löytää todellisessa havainnossa?
Vaikka nämä ajatukset ovat tiedossa ja se mistä ne puhuvat, niin niitä ei voida löytää todellisen havainnon avulla.
Tätä tarkoitetaan sillä, kun puhutaan ´katso todellista havaintoa ja suoraan aistittua´.
Sitä minkä tiedät varmaksi ja on varmuudella aina siten.

Maku, nimettynä´omenaksi´, on havaittavissa.
Väri , nimettynä ´omenaksi´, on havaittavissa.
Tuntemus, nimettynä ´omenaksi´, on havaittavissa (kun kosketat sitä).
Tuoksu, nimettynä ´omenaksi´, on havaittavissa
Ajatus, mikä kuvailee ´omenaa´, on havaittavissa.
Siitä huolimatta, omena ei ole todella havaittavissa.


Ajatus on ilmiö, mikä ilmenee täysin samoin kuin ääni, väri, maku, tuoksu ja tunne. Näin ollen ajatus sellaisenaan on myös todellinen havainto … joten kaikki on todellista havaintoa, paitsi ajatuksen ´sisältö´.
Sillä ajatus sellaisenaan, ei sisällä minkäänlaista kokemista. Jos ajatus sisältäisi kokemista, niin silloin sana `makea´myös tuntuisi makealta ja sana ´kuuma´myös tuntuisi kuumalta.

Tee havainnot ihan käytännössä, ettei jää pelkästään älylliseti oivalletuksi.
Vastuu sanaan on liitettynä kuorma, raskas paino, joka on kannettava. Olen itse antanut sanalle tuon merkityksen johtuen saamastani esimerkistä vanhemmiltani ja ympäristöltäni. Elämänkokemuksilleni olen antanut usein leiman, esim. vastuullinen työ.
Tarkastele tätä nyt todellisen havainnon kautta edelliseen ohjeistukseen pohjautuen.
"Vastuu" on sana/ajatus.
Kuorma, raskas paino ovat sanoja. "Joka on kannettava" ovat myös sanoja.
Tarkkaile tunteitasi joita nousee, kun ajattelet lauseita, jotka kirjoitit.
Kerro mitä havaitset?

Ilmeneeko ajatus ensin vai tunne?
Millaisia tunteita nousee?
Katso ajatuksia vain ajatuksina. Samanarvoisina sanoina, joista lauseet rakentuvat.
Älä liitä niihin minkäänlaista arvoa tai merkitystä.
Miltä tämä tuntuu?

Nyt keskity pelkästään tunteeseen. Tunne tuntuu, mutta ohita kaikki tarinat, mitkä kuvailevat mistä tunteesta on kyse.
Poista tunteelta kaikki merkitykset ja katso mitä tapahtuu.

Voit käyttää tätä jonkin muun ajatusketjun kanssa, jos tuo ei herätä tunteita.
Keskity vain havainnoimaan ja kerro kokemisesta käsin. Ei mennyttä, ei tulevaa.

Jätä ego sana tässä yhteydessä pois. Se ei myöskään osoita mitään todellista ja vie turhaan lisää määrityksiin.
Riisutaan kaikki ylimääräinen, mutta minä sanan käyttöä ei tarvitse varoa. Se on vain sana. Tärkeintä on, että löydät kokemisen, jossa asia tulee täysin selväksi.

Kaunista päivää sinulle <3
With warm hugs
Multipass

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Thu May 31, 2018 12:15 pm

Jatkan vielä edellisen lisäksi.
Mielen kaksinaisuus on vain ajatus ja ajatus vapautuu kun näen että ei ole kaksinaisuutta.
Huomaatko, että kirjoittamasi lause on uskomus/käsitys/oletus?
Mistä ajatus vapautuu?
Missä se on nyt kiinni?
Missä on se, minkä pitää nähdä?
Mitä on kaksinaisuus?
Ego on se joka kysyy. Se ei ole havaittavissa eikä sitä ole olemassa.
Miten sellainen, mitä ei ole, voi kysyä?
Mistä kysyminen muodostuu?
Onko jossain erillinen kysyjä ja mikä esittää kysymykset?
Tuntuu ajatuksen tasolla, koska ajatus tekee vertailua ennen ja jälkeen kuvitellun kaksinaisuuden. Tunne on utopistisen toiveikas, halu uskoa että joskus vielä pääsisin irti kaksinaisuudesta. Määrittely tapahtuu mielessä, mielikuvituksessa, ajatuksissa.
Onko ajatuksella kyky tuntea?
Voiko ajatus vertailla eli voiko ajatus ajatella ajatusta?
Missä on ennen ja jälkeen?

"Tunne on utopistisen toiveikas"
Voiko tunne ajatella?
Havaitse ja katso tunnetta tunteena. Pistä merkille, miten ajattelu ryhtyy selostamaan merkitystä tunteelle.
Tarina on tarinaa (ajattelu tapahtuu), tunne on tunne (tunteminen tapahtuu).
Missä on se, mihin tämä kaikki vaikuttaa?
Missä on se, minkä pitää päästä irti jostain?

Tartun näihin, jotta voit mennä syvemmin katsomaan, mikä on älyllistä ymmärtämistä ja mikä suoraan koettua ja sen kautta ilmaistua. Muista ettei tarkoitus ole oppia mitään uutta, vaan nähdä kaikki sellaisena, mitä se todella on.
Mistään ei tule pyrkiä eroon, pelkästään nähdä, oivaltaa, tietää, kokea.
Älä pyri ymmärtämään mitään vaan todella syvenny havaitsemaan suoraan miten asian laita on.
Älä vältä sanoja, mutta pyri ilmaisemaan sen kautta mitä todella koet ja havaitset.
Kuvaile kokemista, älä syitä mistä jokin johtuu :)
With warm hugs
Multipass

User avatar
marke
Posts: 16
Joined: Tue May 29, 2018 4:22 pm

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby marke » Fri Jun 01, 2018 5:23 am

Hei,
ja kiitos jälleen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että minun olisi hyödyllistä lueskellä vaikkapa tuo sinun kirjasi uudelleen. Monisanaisuuteni tuntuu lähes pelottavalta ja suorastaan varon käyttämästä sanoja koska pelkään lähteväni tarinointiin. Onko se hyvä tai huono prosessin kannalta. Tuntuu että koko aikaisempi tapani mieltää ajattelu, tunteminen ja sanojen käyttö menee uusiksi. Aika hurjalta tuntuu. Käsitteiden määrä, niiden kyseenalaistaminen...
Tästä kuitenkin eteenpäin.
Mielen kaksinaisuus on vain ajatus ja ajatus vapautuu kun näen että ei ole kaksinaisuutta.

Huomaatko, että kirjoittamasi lause on uskomus/käsitys/oletus?
Huomaan kyllä.
Mistä ajatus vapautuu?
Ajatus on vain ajatus, joka tulee ja menee. Se ei vapaudu mistään.
Missä se on nyt kiinni?
Ajatus ei ole missään kiinni.
Missä on se, minkä pitää nähdä?
Ei ole missään ketään, joka voisi nähdä.
Mitä on kaksinaisuus?
Kaksinaisuus on sana. Sitä ei voi havaita.
Ego on se joka kysyy. Se ei ole havaittavissa eikä sitä ole olemassa.

Miten sellainen, mitä ei ole, voi kysyä?
Ei se voikkaan kysyä.
Mistä kysyminen muodostuu?
Ajatuksista, joille annan sisällön.
Onko jossain erillinen kysyjä ja mikä esittää kysymykset?
Erillistä kysyjää ei ole.
Tuntuu ajatuksen tasolla, koska ajatus tekee vertailua ennen ja jälkeen kuvitellun kaksinaisuuden. Tunne on utopistisen toiveikas, halu uskoa että joskus vielä pääsisin irti kaksinaisuudesta. Määrittely tapahtuu mielessä, mielikuvituksessa, ajatuksissa.

Onko ajatuksella kyky tuntea?
Ajatus ei kykene tuntemaan.
Voiko ajatus vertailla eli voiko ajatus ajatella ajatusta?
Ajatus sellaisenaan ei voi vertailla tai ajatella ajatusta.
Missä on ennen ja jälkeen?
Ei missään.
"Tunne on utopistisen toiveikas"
Voiko tunne ajatella?
Ei voi.
Havaitse ja katso tunnetta tunteena. Pistä merkille, miten ajattelu ryhtyy selostamaan merkitystä tunteelle.
Tarina on tarinaa (ajattelu tapahtuu), tunne on tunne (tunteminen tapahtuu).
Missä on se, mihin tämä kaikki vaikuttaa?
Ajatukset tulevat ja menevät, samoin tunteet. Ei ole missään ketään mihin ne vaikuttavat.
Missä on se, minkä pitää päästä irti jostain?
Ei ole missään ketään, jonka pitää päästää irti jostain.
Vastuu sanaan on liitettynä kuorma, raskas paino, joka on kannettava. Olen itse antanut sanalle tuon merkityksen johtuen saamastani esimerkistä vanhemmiltani ja ympäristöltäni. Elämänkokemuksilleni olen antanut usein leiman, esim. vastuullinen työ.

Tarkastele tätä nyt todellisen havainnon kautta edelliseen ohjeistukseen pohjautuen.
"Vastuu" on sana/ajatus.
Kuorma, raskas paino ovat sanoja. "Joka on kannettava" ovat myös sanoja.
Tarkkaile tunteitasi joita nousee, kun ajattelet lauseita, jotka kirjoitit.
Kerro mitä havaitset?
Havaitsen sanat: Kuorma, raskas paino. ”Joka on kannettava”.
Ei nouse mitään tunteita.
Ilmeneeko ajatus ensin vai tunne?
Ajatus ilmenee, tunne ei.
Millaisia tunteita nousee?
Ei nouse tunteita.
Katso ajatuksia vain ajatuksina. Samanarvoisina sanoina, joista lauseet rakentuvat.
Älä liitä niihin minkäänlaista arvoa tai merkitystä.
Miltä tämä tuntuu?
Ei nouse tunteita.
Nyt keskity pelkästään tunteeseen. Tunne tuntuu, mutta ohita kaikki tarinat, mitkä kuvailevat mistä tunteesta on kyse.
Poista tunteelta kaikki merkitykset ja katso mitä tapahtuu.
Tunnetta ei NYT ilmennyt, joten mitään ei tapahdu.

Aurinkoista päivää!

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Fri Jun 01, 2018 8:32 am

Hei,

Älä lue kirjaani nyt. Se on kirjoitettu paljon ennen LU prosessia eikä palvele tässä tarkoituksessa.
Älä myöskään varo monisanaisuutta. Ilmaisujesi kautta näen missä menet ja miten koet.
Muista ettei tarkoitus ole menettää ilmaisua vaan katsoa ja tutkia, mitä mikäkin ilmaisee ja mihin se osoittaa.
Tulla tietoiseksi siitä mikä on kommunikoinnin apua ja millä on todellinen kohde.
Tämä on aluksi hankalaa, kun kyseessä on niin pelkistetty yksinkertaisuus. Pääasia on etsiä ja tutkia erillisen minän, tekijän, kokijan, valitsijan jne. olomuoto ja tulla asiasta täysin selkeäksi. Eli jatketaan vaan äläkä koe virheenä, jos poimin ja osoitan vastauksistasi kohtia. Ne ovat työkaluja, eivät virheitä. :)
Monisanaisuuteni tuntuu lähes pelottavalta ja suorastaan varon käyttämästä sanoja koska pelkään lähteväni tarinointiin
Keskitytään nyt pelkästään tähän. Jokin saa aikaan pelon ja varomisen.
Havainnoi tätä.

Miten ja missä pelko (tunne/syy) ja varominen (selittävä tarina/seuraus) ilmenee?
Mikä saa varomaan ja miksi?
Mikä on se, mikä kokee tarvetta varoa?
Missä minuus tuntuu?

Kerro vapaasti, kuinka tämä näyttäytyy. Kuvaile ajatuksia joita herää, tunteita joita tuntuu ja missä nämä tunteet tuntuvat.
Tarkkaile syvästi myös kehoa ja kerro missä kohdissa tuntemukset ilmenevät.
Koita sulautua olemaan se, mitä tarkkailet. Tunne ja ilmaise suoraan tuntemisesta käsin.
Etsimme kokemista ja niin syvää havaintoa, että ymmärtämisen sijaan tiedät.
Kärsivällisesti vaan eteenpäin. Katsotaan eri reittejä kunnes asia on täysin selvää.

Mukavaa päivää <3
With warm hugs
Multipass

User avatar
marke
Posts: 16
Joined: Tue May 29, 2018 4:22 pm

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby marke » Fri Jun 01, 2018 7:21 pm

Hei,

kiitos kannustuksesta ja selkeistä kysymyksistä. Eteen päin. :)

Lapsuuteni elinympäristö oli hengellinen, raamatullinen ja itsensä muiden yläpuolelle nostava, kaiken tietävä. Itse olen lapsesta lähtien kyseenalaistanut ympäristöni mielipiteet, sanomiset ja tekemiset. Ristiriidan on luonut se, että olen sisimmässäni ollut epävarma ja kysellyt ja etsinyt muiden mielipiteitä samaistumatta niihin kuitenkaan.
Monisanaisuuteni tuntuu lähes pelottavalta ja suorastaan varon käyttämästä sanoja koska pelkään lähteväni tarinointiin

Keskitytään nyt pelkästään tähän. Jokin saa aikaan pelon ja varomisen.
Havainnoi tätä.
Elämäni on ollut etsimistä etsimisen jälkeen. Viime vuodet olen opiskellut IOK:ta ja sen vaikeaselkoisuuden takia olen etsinyt myös opettajia. Etsimääni selkeyttä en kuitenkaan ole löytänyt.
Miten ja missä pelko (tunne/syy) ja varominen (selittävä tarina/seuraus) ilmenee?
Mikä saa varomaan ja miksi?
Tällä hetkellä olen tekemisissä hengellisen opetuksen ja yhteisön kanssa, missä olen kokenut siinä määrin turvallisuutta, että olen voinut kyseenalaistaa uskomuksiani ja tapojani toimia. Prosessini on nostanut katsottavaksi myös hengellisyyden ylipäätään, siihen liittyvät uskomukset ja opetukset käsitteineen ja sisältöineen. Pelko siitä että ”tämä jakamisen ja yhteisymmärryksen aika" olikin yksi vaihe elämässäni.
Mikä on se, mikä kokee tarvetta varoa?
Pelko minussa. Voisin kai nimetä sen menneisyydekseni tai menneisyyden kokemuksikseni, jotka ovat muistissani.
Missä minuus tuntuu?

Kerro vapaasti, kuinka tämä näyttäytyy. Kuvaile ajatuksia joita herää, tunteita joita tuntuu ja missä nämä tunteet tuntuvat.
Tunnen pelkoa siitä, että jälleen kerran huomaisin olevani sellaisessa tilanteessa, että rehellisyyteni vaatii minua jatkamaan matkaani ”eri suuntaan” tai ”eteen päin”.
Olen kyllästynyt sisäisiin ristiriitoihin ja siihen että niiden esille nostaminen näyttää johtavan jonkinasteiseen draamaan, loukkaantumiseen, hylkäämiseen tms.
Pelko on tuntunut levottomuutena, ahdistuksena ja sekavina ajatuksina ja pakottavana tarpeena saada selvyys tähän ristiriitatilanteeseen.
Kehossa olen tuntenut väsymyksen tunnetta, ajoittain jopa tarvetta käpertyä peiton alle ja unohtaa koko juttu. Väsyttävältä on tuntunut ajatus jälleen kerran pettyä ”ihmiseen” itsessäni.
Tarkkaile syvästi myös kehoa ja kerro missä kohdissa tuntemukset ilmenevät.
Koita sulautua olemaan se, mitä tarkkailet. Tunne ja ilmaise suoraan tuntemisesta käsin.
Havaitsen tuntemukset hengityksen pidättämisenä, ahdistuksena palleassa ja yleisenä väsymyksenä. Nyt kirjoittaessani pelon tunne on laimentunut tuskin havaittavaksi. Huomaan myös kehossani rentoutumisen merkkejä.

Tällaista tänään, hiukan selkeämpi olo kuin pari päivää sitten.
Kesäiltaa ja hyvää viikonloppua!

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Sat Jun 02, 2018 7:42 pm

Hei ja mukavaa iltaa.

Olet vielä hyvin paljon kiinni käsitteissä eli tarinoissa. Tarinoissa siitä mitä mikäkin tarkoittaa, mistä se johtuu, milloin se on ollut jne.

Ne ilmenevät, mutta koitetaan etsiä nyt selkeys kertomuksen ja todellisen suoran havainnon välille.
Pysytään vielä sanoissa eli ajatuksissa.

Vastaat vielä kysymyksiin ajattelusta käsin. Eli suora havainto siitä, mihin kirjoittamasi teksti osoittaa, puuttuu.
Koita unohtaa tässä kokonaan, mitä olet kokenut sekä antamasi merkitykset ja mielipiteet sekä käsitykset kaiken merkityksestä.

Katso kaikkea nyt hetkestä käsin ja tarkista aina, löytyykö kuvailemallesi asialle aistihavainto, johon se viittaa.

Menneisyyttä koskevat kuvailut ovat sanoja. Menneisyys on myös sana.
Onko menneisyyteen viittaavilla sanoilla mitään kohdetta, minkä voit osoittaa nyt hetkessä aistien avulla?
Kaikki ajattelu ilmenee vain juuri nyt. Mitä eroa on ajatuksilla, jotka kertovat nyt hetkestä, kuin ajatuksilla, jotka kertovat menneestä? Onko mennyttä olemassa todellisessa havainnossa? Mihin menneeseen ja tulevaan viittaavat ajatukset osoittavat?
Onko niillä aistittavissa oleva kohde, vai onko kyseessä vain ajatus -> ajatus -> ajatus ->... jotka muodostavat kertomusta jostain, mitä ei ole?

Koita mennä syvälle tähän ja karsi pois käsitteet. Kaikki se mitä luot muistin varassa.
Huomaa ajattelun luonne sen yksinkertaisimmassa muodossa. Kaikki on vain kertomusta ja tarinaa.

Menneisyys=ajatus
Muisti=ajatus
Tulevaisuus=ajatus
Uskomus=ajatus
Käsitys=ajatus

Miten nämä ajatukset voivat vaikuttaa olemassaoloosi?
Missä on se, mikä kokee jotain erityisenä, omana ja määrittelee millainen ajatus on hyvä ja millainen huono?

Seuraa tunnetta tarkkana. Kun kysyt näitä kysymyksiä ja KATSOT, miten tunne elää niiden myötä?
Tunteita ilmenee - on ainoa mitä voidaan sanoa varmasti ennen ajattelun selityksiä.
Huomaatko, että vaaditaan ajatus liittyneenä tunteeseen, jotta se vaikuttaisi sinuun millään tavoin.

Ajattelu yksistään ei voi tehdä mitään eikä uskoa mitään. Tarkkaile, mikä todella saa aikaan sen, että jokin tuntuu todelliselta ja henkilökohtaiselta.

Ajatukset ilman tunnetta, ovat vain ajatuksia. Testaa ja havainnoi.
Tunne pelkkänä tunteena (riippumatta laadusta) ilman ajattelun tuottamia selityksiä, on vain pelkkä tunne.
Testaa ja havainnoi.

Kerro kokemisesta ja nyt-hetkestä käsin, mitä huomaat. <3
With warm hugs
Multipass

User avatar
marke
Posts: 16
Joined: Tue May 29, 2018 4:22 pm

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby marke » Sun Jun 03, 2018 6:47 am

Hei ja kiitos palautteesta. Koitan paneutua.
Onko menneisyyteen viittaavilla sanoilla mitään kohdetta, minkä voit osoittaa nyt hetkessä aistien avulla?
Voin havaita ajatukset, jotka kuvailevat mennyttä, mutta aistien avulla en voi osoittaa kohdetta.
Mitä eroa on ajatuksilla, jotka kertovat nyt hetkestä, kuin ajatuksilla, jotka kertovat menneestä? Onko mennyttä olemassa todellisessa havainnossa?
Nyt hetkestä kertoville ajatuksille voidaan löytää aistihavainto, menneestä kertoville ajatuksille ei.
Mennyttä ei ole olemassa todellisessa havainnossa.
Mihin menneeseen ja tulevaan viittaavat ajatukset osoittavat?
Niillä ei ole aistittavaa kohdetta, kyse on vain ajatuksista, tarinasta.
Menneisyys=ajatus
Muisti=ajatus
Tulevaisuus=ajatus
Uskomus=ajatus
Käsitys=ajatus

Miten nämä ajatukset voivat vaikuttaa olemassaoloosi?
Pelkkinä ajatuksina niillä ei ole mitään vaikutusta olemassaolooni. Jos liitän ajatuksiin tunteen, niillä on vaikutusta.
Missä on se, mikä kokee jotain erityisenä, omana ja määrittelee millainen ajatus on hyvä ja millainen huono?
Sitä ei voida havaita aisteilla eikä paikallistaa.
Huomaatko, että vaaditaan ajatus liittyneenä tunteeseen, jotta se vaikuttaisi sinuun millään tavoin.
Kyllä huomaan. Lähetin viikolla harrastusporukalle kutsun tapaamiseen. Katson sänköpostit ja näen että kahdelta kuudesta on tullut vastaus kutsuun. Huomaan ajatuksia: ”lomat ovat alkaneet” ja ”ajankohta ei ehkä ole hyvä”. Panen merkille pettymyksen ja huolen tunteet.
Tarkkaile, mikä todella saa aikaan sen, että jokin tuntuu todelliselta ja henkilökohtaiselta.
- Kun liitän ajatukset ”lomat ovat alkaneet” ja ”ajankohta ei ehkä ole hyvä” pettymyksen ja huolen ja tunteisiin, tapahtunut tuntuu henkilökohtaiselta ja turhauttavalta.

Kaunista sunnuntaipäivää!

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Sun Jun 03, 2018 9:48 pm

Tervehdys,
Nyt hetkestä kertoville ajatuksille voidaan löytää aistihavainto, menneestä kertoville ajatuksille ei.
Mennyttä ei ole olemassa todellisessa havainnossa.
Hienoa. Huomaatko nyt kuinka vain läsnäolevat aistihavainnot muodostavat olemassa olevan todellisuuden?
Jos mennyttä ei ole todellisessa havainnossa, sitä ei ole lainkaan muussa muodossa kuin ajatuksena.
Muistaminen tapahtuu, mutta sillä, mitä se kuvailee ei ole mitään olemassaolopohjaa.
Pelkkinä ajatuksina niillä ei ole mitään vaikutusta olemassaolooni. Jos liitän ajatuksiin tunteen, niillä on vaikutusta.
Hyvä. Tarkastele nyt näin kaikkea, mikä tuntuu vaikuttavan. Älä etsi muistista vaan katso silloin, kun koet jotain tunnetta, mikä ei miellytä. Tunne on pelkkä tunne, kunnes selitämme sen jollain. Kun tunne ilmenee, havainnoi millaista tarinaa ajattelu selittää sen suhteen. Voitko todella tietää, mitä tuntuva tunne tarkoittaa, vai oletko oppinut selittämään sen siten, kuten selität? Irrota ilmaantuva ajatusselitys tunteesta ja havainnoi tunnetta pelkkänä tunteena. Tunne tuntuu, se ilmenee.
Kun katsot näin, huomaatko eron tunteen voimakkuudessa ja siinä kauanko se kestää?
Millaisen eron havaitset, kun fokus on sitä kuvailevassa selityksessä ja siten, että jätät kiinnittämättä huomiota selitykseen?
Kyllä huomaan. Lähetin viikolla harrastusporukalle kutsun tapaamiseen. Katson sähköpostit ja näen että kahdelta kuudesta on tullut vastaus kutsuun. Huomaan ajatuksia: ”lomat ovat alkaneet” ja ”ajankohta ei ehkä ole hyvä”. Panen merkille pettymyksen ja huolen tunteet.
Katso nyt viimeistä lausetta. Tunnetta tuntuu ja ne on nimetty pettymykseksi ja huoleksi.
Tarkkaile millainen merkitys ja arvo näihin sanoihin on uskottuna. Mihin sanat ja tunteet kiinnittyvät?
Missä sijaitsee se, mikä kokee pettymystä ja huolta?
Missä on kokija?
Katso todellisten havaintojen kautta, mistä se on löydettävissä.
- Kun liitän ajatukset ”lomat ovat alkaneet” ja ”ajankohta ei ehkä ole hyvä” pettymyksen ja huolen ja tunteisiin, tapahtunut tuntuu henkilökohtaiselta ja turhauttavalta.
Mikä liittää ne? Onko jokin liittäjä vai onvatko nekin vain ajatuksia jotka ilmenevät?
Tutki nyt tarkkaan, missä on se, mikä kokee jonkin henkilökohtaiseksi.

Tee harjoitus, jossa katsot ympärillesi ja nimeä yhdellä sanalla, mitä havaitset. Puu, pöytä, taivas.... samalla osoita sormella havaitsemaasi kohdetta kohti. Huomaa kuinka todelliselle havainnolle löytyy kohde, mitä sana osoittaa.
Lopuksi sano minä ja osoita sormella missä se sijaitsee. Minne sormesi osoittaa?

Mukavaa alkavaa viikkoa <3
With warm hugs
Multipass

User avatar
marke
Posts: 16
Joined: Tue May 29, 2018 4:22 pm

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby marke » Mon Jun 04, 2018 9:07 am

Hei ja kiitos jälleen.
Huomaatko nyt kuinka vain läsnäolevat aistihavainnot muodostavat olemassa olevan todellisuuden?
Alan päästä pikkuhiljaa kärryille. :)
Tunne on pelkkä tunne, kunnes selitämme sen jollain. Kun tunne ilmenee, havainnoi millaista tarinaa ajattelu selittää sen suhteen. Voitko todella tietää, mitä tuntuva tunne tarkoittaa, vai oletko oppinut selittämään sen siten, kuten selität?
Olin tilanteessa, jossa tiesin toisen osapuolen olevan eri mieltä meitä molempia koskevasta asiasta. Kysyin perusteluja toisen toiminnalle, niitä en saanut, sen sijaan sain vastauksen, että olen pelkuri ja puolustaudun totuudelta. Tapahtuman jälkeen ajatuksia ja tunteita alkoi vyöryä sisälläni. Ajatuksissani selitin, että minulla on oikeus kysyä ja saada aidosti aikaan vuoropuhelu syytösten sijaan. Ajatuksissani selitin, että oikeudentajuani on loukattu ja tunteeni ovat oikeutettuja. Selittelyn myötä tunne sen kun voimistui.
Todellakaan en voi tietää mitä tuntemani tunne oikeasti tarkoittaa. Toimin täysin selkärangasta selittäessäni tunteeni oikeutusta.
Irrota ilmaantuva ajatusselitys tunteesta ja havainnoi tunnetta pelkkänä tunteena. Tunne tuntuu, se ilmenee.
Kun katsot näin, huomaatko eron tunteen voimakkuudessa ja siinä kauanko se kestää?
Kyllä huomaan. Istahdin tunteen kanssa, tunsin tunnetta, voimakas tunne tuntui rinnassa, kaulassa ja kurkussa. Tunsin tunnetta muutaman minuutin ajan ja tunne alkoi laantua. Lähdin lenkille ja liikkuessani kiinnitin välillä huomion tunteen olemassaoloon. Muutaman, ehkä kymmenen minuutin kuluttua, tunne oli kadonnut jonnekin eikä ole palannut! :)
Millaisen eron havaitset, kun fokus on sitä kuvailevassa selityksessä ja siten, että jätät kiinnittämättä huomiota selitykseen?
Jos pidän fokuksen tunteen selittelyssä, ajatuksissa, saan pidettyä tunnemyrskyä yllä loputtomasti. Kun jätän ajatukset ilman huomiota ja tunnen tunteen sellaisenaan, tunne katoaa. :)
Tunnetta tuntuu ja ne on nimetty pettymykseksi ja huoleksi.
Tarkkaile millainen merkitys ja arvo näihin sanoihin on uskottuna. Mihin sanat ja tunteet kiinnittyvät?
Sanat ja tunteet kiinnittyvät muistiin, menneisyyden tarinaan. Mieli kertoo tarinaa ja kuvailee sitä sanoilla pettymys ja huoli. Menneisyyttä ei ole olemassa, siispä pettymystä ja huoltakaan ei ole. On vain pelkkä tunne, joka häviää.
Missä sijaitsee se, mikä kokee pettymystä ja huolta?
Ehkä se luuraa vielä muistissa, tarinassa. Sitä ei oikeasti ole missään.
Missä on kokija?
Koen sen tunteina. Minä koen edelleen tunteissani, tunnen että olen olemassa. Mitä voimakkaampi tunne on ollut, sitä enemmän olen luullut olevani elossa! No, huh huh! Vihdoinkin tämä alkaa hiljalleen aueta. :)
Kun liitän ajatukset ”lomat ovat alkaneet” ja ”ajankohta ei ehkä ole hyvä” pettymyksen ja huolen ja tunteisiin, tapahtunut tuntuu henkilökohtaiselta ja turhauttavalta.

Mikä liittää ne? Onko jokin liittäjä vai onvatko nekin vain ajatuksia jotka ilmenevät?
Ei ole erillistä liittäjää. On vain ajatuksia, jotka ilmenevät.
Missä sijaitsee se, mikä kokee pettymystä ja huolta?
Missä on kokija?
Tunteet tulevat ja menevät. Kun tunnen tunteen ilman selityksiä, tunne katoaa. Jos annan tunteille selityksiä ajatusten avulla, alan kokea tapahtumat henkilökohtaisesti. Kokijaa ei voi paikallistaa, se ei ole havaittavissa.
Lopuksi sano minä ja osoita sormella missä se sijaitsee. Minne sormesi osoittaa?
Kyllä sormi vanhasta tottumuksesta kehoa kohti edelleen osoittaa, vaikka tiedän, että minä ei ole keho.

Hyvää alkanutta viikkoa!

User avatar
Multipass
Posts: 161
Joined: Tue Jun 27, 2017 1:46 pm
Contact:

Re: Hiljaisuudessa ilman sanoja.

Postby Multipass » Mon Jun 04, 2018 7:00 pm

Tervehdys,

Hienoa, nyt alat löytämään katsomisen.
Ehkä se luuraa vielä muistissa, tarinassa. Sitä ei oikeasti ole missään.
Huomaa oletus. Älä tarkista mitään olettamalla tai pelkästään jättämällä ajattelun varaan.
Kaikki tarinat pohjautuvat opittuun tapaan.

Etsi kokija! Paikallista sitä niin kauan, että olet täysin varma siitä mikä se on.

Löytyykö minä, kokija, päättäjä, tekijä, omistaja, erillinen persoona....

Tuoksuista, mauista, äänistä, tunteista, näkyvästä kuvasta?
Jos se löytyy pelkästään ajatuksena, niin onko sillä mitään tekemistä minkään elämän kokemisen suhteen?
Koen sen tunteina. Minä koen edelleen tunteissani, tunnen että olen olemassa. Mitä voimakkaampi tunne on ollut, sitä enemmän olen luullut olevani elossa!
Hienoa. Sana minä on siis myös tunne.
Katoaako olemassaolo jos minä poistetaan?
Onko olemassaolo riippuvainen ajatuksesta minä?
Miten minä saa olemassaolon aikaan?
Lakkaako tunteet tai olemassaolo, jos minä katoaa?

Et ole vielä pystynyt varmasti osoittamaan, missä "minä" on selkeästi havainnoinnin kautta osoitettavissa.
Katso nyt asiaa seuraavan esimerkin avulla.

Aikuiset kertovat lapsilleen tarinaa Joulupukista. He osoittavat punaisiin pukeutuneen miehen ja kertovat, että pukki toimittaa kerran vuodessa lahjoja kaikille maailman lapsille. Lapsi uskoo vanhempiaan ja pitää Joulupukkia todellisena hahmona. ......kunnes koittaa se hetki, jolloin valhe paljastuu. Joulupukki onkin vain tavallinen mies ja lahjat tulevatkin vanhemmilta ja tuttavilta. Se voi olla ensin shokki, sillä siihen on uskonut koko siihenastisen elämänsä.
Mutta kun totuus on paljastunut, ei uskomiseen voi enää palata vaikka haluaisikin.
Joulupukki hahmona jatkaa rooliaan, mutta ei ole enää epäilystäkään sen suhteen, etteikö kyseessä olisi fiktiivinen keksitty hahmo.

Samoin on minän kanssa. Minä on opittu käsite/konsepti, mielikuvituksen tuote, mikä on virheellisesti tullut otettua tosissaan.

Jatketaan havainnointia, jotta oivallat/näet tämän varmasti.

Tee harjoitus siitä, miten valinta tapahtuu:

Laita kätesi eteesi kämmenpuoli alaspäin. Sitten käännä kämmen ylöspäin. Toista useampaan kertaan omassa tahdissa. Ole tarkkailijana ja havainnoi, miten tämä tapahtuu.

Onko kyseessä "minä", joka saa käden kääntymään?
Onko mitään erillistä päättäjää, jonka ansiosta käsi kääntyy?

Havainnoi kaikkien aistien kautta.
Löytyykö päättäjää tai aikaansaajaa ja tarvitaanko sellaista?
Katso, mikä saa käden kääntymään ja kerro kokemisesta käsin.
With warm hugs
Multipass


Return to “Other Languages”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 0 guests