Opasta etsistään

Dansk, Nederlands, Suomeksi, Portuguesa
User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Tue Dec 18, 2012 12:22 pm

Miten ajatuksia tutkitaan?
Katsomalla omaan kokemukseen onko ko. ajatus totta.
Esim. voiko sana/ajatus puu kuvata puun todellista luonnetta ja elämää? Saatko kiinni tästä?


Tutki seuraavaksi omistamista:

- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi? Mitä on minun?

User avatar
kilppuli
Posts: 99
Joined: Mon Dec 10, 2012 7:16 am

Re: Opasta etsistään

Postby kilppuli » Tue Dec 18, 2012 2:17 pm

Esim. voiko sana/ajatus puu kuvata puun todellista luonnetta ja elämää? Saatko kiinni tästä?
Sanat ja ajatukset eivät voi koskaan kuin korkeintaan kuvata kokemusta todellisuudesta.
Tutki seuraavaksi omistamista:

- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi? Mitä on minun?
[/quote]


Ei minulla ole mitään kuppia. Vain ajatuksen " minä" tai "minun" liittäminen ja siihen samaistuminen voisi tehdä kupin kuvitteelliseksi omaksi. Tämä on helpompi käsittää kupin tasolla, kuin vaikka kodin.
Toisaalta, eiköhän täällä kaikki ole vain lainassa ja kierrossa. Omistaminen lähtee vain ajatuksista tai sanattomista sopimuksista. ( = joita taas pidetään tosina).
Ei se muuta kuppia kummemmaksi vaikka kuppi/ koti/ työ/ tunne ei olisikaan enää minän. Se on silti kuppi. Se on vapaata riistaa, niinkuin on aina ollutkin :)
Mikä on sinun.. Kaikki ja ei mitään. Toki jos olen kodissasi en esimerkiksi mene kaapeillesi, vaikka eivät ne ole sinunkaan kaappejasi, mutta sinulla käytössä. Sinä voit siis käyttää asioita omistamatta niitä.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Wed Dec 19, 2012 6:40 am

Sait hyvin kiinni omistamisesta eli se on ->
Vain ajatuksen " minä" tai "minun" liittäminen ja siihen samaistuminen voisi tehdä kupin kuvitteelliseksi omaksi.
Omistaminen lähtee vain ajatuksista tai sanattomista sopimuksista. ( = joita taas pidetään tosina).
Toinen esimerkiksi omistamisesta: seisot pihalla ja katselet metsää, ajatus minun metsä siitä saa xxx määrän rahaa, pitäisiköhän myydä yms. ajatuksia saattaa ilmaantua. Kuitenkin kun tarkastelet metsää puhtaimmillaan, ennen nimeämistä, ennen mielen väliintuloa, mikään puhtaassa aistimuksessa, puhtaassa havainnossa ei kerro minkäänlaisesta omistussuhteesta, eihän? On 1 havainto ja sitten on 2 nimeäminen/leima/ajatus ”minun”. Eli taas voimme nähdä nämä kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen eli ajatus. Toinen on totta ja toinen yrittää olla, mutta se onkin kuin urheiluselostaja joka kommentoi/nimikoi ja omii asioita jo niiden tapahduttua. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta.

Voisiko sama koskea kaikkea tekemistä, kehon aistimuksia, ajatuksia, valintaa, näkemistä ja mitä tahansa, minkä koet olevan "minä" tai ”minun”? Tutki tätä vielä omassa kokemuksessasi, omassa arjessasi. Katso, pitääkö tämä paikkansa?

User avatar
kilppuli
Posts: 99
Joined: Mon Dec 10, 2012 7:16 am

Re: Opasta etsistään

Postby kilppuli » Wed Dec 19, 2012 7:44 am

Toinen esimerkiksi omistamisesta: seisot pihalla ja katselet metsää, ajatus minun metsä siitä saa xxx määrän rahaa, pitäisiköhän myydä yms. ajatuksia saattaa ilmaantua. Kuitenkin kun tarkastelet metsää puhtaimmillaan, ennen nimeämistä, ennen mielen väliintuloa, mikään puhtaassa aistimuksessa, puhtaassa havainnossa ei kerro minkäänlaisesta omistussuhteesta, eihän? On 1 havainto ja sitten on 2 nimeäminen/leima/ajatus ”minun”. Eli taas voimme nähdä nämä kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen eli ajatus. Toinen on totta ja toinen yrittää olla, mutta se onkin kuin urheiluselostaja joka kommentoi/nimikoi ja omii asioita jo niiden tapahduttua. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta.
Tämä on hämmentävän ja vapauttavan yksinkertaista ja selkeää.Riittää että ajatus tulee huomatuksi.Sitä vastaan ei tarvitse taistella tai ajatuksessa itsessään ei ole mitään hyvää tai huonoa. Se on vain ajatus.
Voisiko sama koskea kaikkea tekemistä, kehon aistimuksia, ajatuksia, valintaa, näkemistä ja mitä tahansa, minkä koet olevan "minä" tai ”minun”? Tutki tätä vielä omassa kokemuksessasi, omassa arjessasi. Katso, pitääkö tämä paikkansa?
Tänään aamulla tämä tuli havaituksi vieläkin selkeämmin.Ensin tapahtuu elämä, sitten mieli havainnoin tapahtuman ja nimeää.Minä ajatuksia ilmenee kyllä edelleen, mutta ne tulevat huomatuksi uskoakseni ainakin 90% ajasta.
Esim. aamulla huomasin ajatuksen " En olekkaan katsonut tuonne aikaisemmin" - jonka jälkeen havahduin siihen että totuudellisemmin se menee jotenkin näin " Tuonne ei olekkaan tullut katsotuksi aiemmin".
Eksyin aamu lenkilläni hetkeksi, ja nousi ajatus " missäköhän ihmeessä minä olen?" , tämän jälkeen taas tuli nauru siitä että minää ei ole ollutkaan, keho on paikassa jonka sijaintia ei tunnista.

Tehdessä aistimus meditaatioita näköhavaintoihin on alkanut ilmestymään erikoisia asioita.Kaikki elää omaa elämäänsä, eikä mikään näytä olevan paikallaan.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Wed Dec 19, 2012 7:52 am

Tutki mitä on ongelmat?

User avatar
kilppuli
Posts: 99
Joined: Mon Dec 10, 2012 7:16 am

Re: Opasta etsistään

Postby kilppuli » Wed Dec 19, 2012 12:09 pm

Tutki mitä on ongelmat?
Ongelma on vain määritelmä jollekkin jota mieli vastustaa. Mieli voi vastustaa jotakin ajatusta, jota pitää totena ja leimaa omakseen. Ei ole ongelmia. Kaikki on niinkuin kuuluukin olla. Ongelma voi olla vain ajatuksessa, tai enemmänkin ajatukseen samaistumisessa.
Tänään koin hetkellistä "ongelmaa". Ilmeni ajatus että eräs työprojekti olisi ollut täysin turha. Koin hetken turhautumista ja kärsimättömyyttä, jotka syntyivät ajatuksesta. Koska mieli leimasi ajatuksen " minun" ajatuksekseni, uskoin hetken että "minulla" olisi ollut jotain tekemistä tuon kaiken tehdyn ja koetun kanssa.
Ongelma oli vain kuviteltu.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Wed Dec 19, 2012 1:43 pm

Miten ajatuksia tutkitaan? Ajatuksilla, mutta samaistumatta niihin? Huomaamalla ja katsomalla mitä tapahtuu? Seuraten tuntemuksia kehossa?
Hyvä esimerkki tästä on miten tutkit ajatusta "minun" eli katsoit mitä on omistaminen.

Tutki seuraavaksi mitä on mieli?

User avatar
kilppuli
Posts: 99
Joined: Mon Dec 10, 2012 7:16 am

Re: Opasta etsistään

Postby kilppuli » Wed Dec 19, 2012 2:04 pm

Tutki seuraavaksi mitä on mieli?
Yksi määritelmä muiden joukossa. Jotain jota ei voi nähdä, koskettaa, tuntea, haistaa tai maistaa.
Mieli ei ole kiinteä, se on enemmänkin aktiivinen ja elävä, se ei ole " yksimielinen".
Mielen tuottamat ajatukset ( en tosin tiedä tulevatko ajatukset mielestä vai mieli ajatuksista) ovat vain ajatuksia.
Mieli keräilee kuvitteellista tietämistä tulkitsemalla ja takertumalla asioihin. Mieli haluaa olla joko menneessä tai tulevassa. Mieli suodattaa todellisuutta.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Thu Dec 20, 2012 6:43 am

Yksi määritelmä muiden joukossa.
Kyllä, mieli on vain tarina/nimilappu/määritelmä ajatusten alkulähteestä ei se kummempaa. Aivan kuten "minun" on ajatus.

Mitä minä on tämän hetkisessä kokemuksessasi?

Mitä olet elämäsi aikana varmasti itse valinnut?

Kunmpi on enemmän totta?
Minä ajattelen vai ajatus tapahtuu?
Minä nostan kättä vai käsi nousee?

User avatar
kilppuli
Posts: 99
Joined: Mon Dec 10, 2012 7:16 am

Re: Opasta etsistään

Postby kilppuli » Thu Dec 20, 2012 7:34 am

Hehee, kylläpä osuit kulta suoneen :) Olin juuri tulossa kirjoittamaan tänne tämän aamuisista " hajoamisista" erityisesti tuon valitsemisen suhteen.
Mitä minä on tämän hetkisessä kokemuksessasi?
Juuri nyt pää on jumissa. Koen väsymystä ja tietoisuus ikäänkuin " nukahtaa" helpommin ajatteluun. Huomaan minän esiintyvän ajatuksissa,mutta tarkkailen ja havainnoin ainoastaan ajatuksen totuudenmukaisuutta. Tai voisiko sanoa näin että tarkkailua tapahtuu. Eilen oivalsin, että ei ole myöskään mitään minää joka voi oivaltaa yhtään mitään.
Ei ole minää joka oivaltaa. Tämä koko prosessi ei ole mistään " minusta" kiinni. Tällä hetkellä voisi sanoa että joku, en tiedä mikä tarkkailee sitä minää joka tarinoi.
Mitä olet elämäsi aikana varmasti itse valinnut?
No siinäpä se. Olin AJATELLUT ( tai huomannut ajatuksen) että menisin nyt aamulla treenaamaan. Herätessäni olin melkoisen väsynyt ja aloin miettimään menenkö treenaamaan vai en. Minä oli siis mukana ajatuksissa, kunnes huomasin että nyt joku minä kuvittelee voivansa valita. Ajatuksiin nousi vastustelua tyyliin " tottakai minä valitsen mitä kehollani teen, olen aina ennenkin niin tehnyt". Tarina alkoi taas kertomaan itseään. Huomasin kuitenkin jossain tuntemuksen siitä, joka oli enemmänkin tietoa siitä että tämä keho ei mene tänään treenaamaan. Valinta on tapahtunut ilman minää. Kuka ja mikä on sitten se joka huomaa ajatukset? Mieli leimaa, mutta mikä huomaa? Tietoisuus? Voin toki kertoa tarinaa ( eli uskoa ajatuksiin) mm. siitä että olen valinnut mieheni, työni, harrastukseni, mutta asiat näyttävät tapahtuvan ilman tarinaakin. Uskoin myös ajatuksiin että MINÄ olisin tehnyt mm. valintoja terveyteni suhteen. Mutta vaikka minkälaisia valintoja on tapahtunutkaan, " minä" ei hallitse terveyttäni tai jaksamistani.Asiat tapahtuvat. Minä voi omia ajatuksia ja valintoja.Minä voi käyttää aikaa analysointiin ja ajatuskierteisiin, joka on kuitenkin täysin turhaa.
Kunmpi on enemmän totta?
Mitäköhän tarkoitit? Valintoja? En voi osoittaa mitään minää joka olisi valinnut. Voin huomata ajatuksia.
Minä ajattelen vai ajatus tapahtuu?
Ajatus tapahtuu. Minä voi puuttua peliin, mutta vasta ajatuksen tapahduttua.
Minä nostan kättä vai käsi nousee?
Käsi nousee. Minä voi taas rekisteröidä sen mitä tapahtuu, ja leimata sen " omakseen".

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Thu Dec 20, 2012 11:04 am

Hyvä, loistavaa pohdistaa kippuli!
Tai voisiko sanoa näin että tarkkailua tapahtuu. Eilen oivalsin, että ei ole myöskään mitään minää joka voi oivaltaa yhtään mitään. Ei ole minää joka oivaltaa. Tämä koko prosessi ei ole mistään " minusta" kiinni. Tällä hetkellä voisi sanoa että joku, en tiedä mikä tarkkailee sitä minää joka tarinoi.
Minä nostan kättä vai käsi nousee?

Käsi nousee. Minä voi taas rekisteröidä sen mitä tapahtuu, ja leimata sen " omakseen".
Mikä on tässä se minä joka rekisteröi mitä tapahtuu?

Sitä rakentaa helposti myös uuden uskomuksen, uuden identiteetin ”ei minästä” , se ei kuitenkaan ole tarkoitus.

Kerro miltä nyt tuntuu?

User avatar
kilppuli
Posts: 99
Joined: Mon Dec 10, 2012 7:16 am

Re: Opasta etsistään

Postby kilppuli » Thu Dec 20, 2012 11:54 am

Mikä on tässä se minä joka rekisteröi mitä tapahtuu?
Ei ole mitään minää. Minä on vasta rekisteröinnin jälkeen.
Sitä rakentaa helposti myös uuden uskomuksen, uuden identiteetin ”ei minästä” , se ei kuitenkaan ole tarkoitus.
Luultavasti juuri näin oli käynyt. Oli vähän kuin ei-minä joka oli kuitenkin vain minän kertoma tarina.
Vähäinkuin olisi putoamassa jo ja sitä olisi silti koittanut tarttua johonkin, vaikkakin sitten ei-minään jonka joku " minä" olisi kuitenkin tiennyt.

Kerro miltä nyt tuntuu?
Nyt olo on oikein hyvä ja keveä. Lepäämisen piti antaa tapahtua taistelematta sitä vastaan. Aamun väsymys ja epäselkeys on täysin kadonnut.Minä olisi voinut puuttua peliin ja analysoida, yms. mutta kokeminen saikin tapahtua vapaasti.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Thu Dec 20, 2012 1:45 pm

Niin ajatukset ovat vain ajatuksia oli ne sitten kuinka suuria, mahtavia, valaistuneita tai oppineita tahansa ja vaikka vaihtaisi ne mihin tahansa uusiin nimilappuihin ne ovat aina aivan riittämättömiä kuvaamaan, kuka sinä olet. Elämä on jotain paljon paljon suurempaa, mitä ajatus tai sana voi koskaan tavoittaa - elämän mysteeri joka pitää huolen itsestään.

Tuntuuko sinusta että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Onko tässä vielä jotain epäselvää? Lue tämä meidän ketju rauhassa läpi ja katso nouseeko jotain kysyttävää?

Jatka asian katselemista kaiken sen keskellä, mitä arjessasi tapahtuu. Anna sen, mitä jo olet nähnyt, todella upota tajuntaasi. Katsele ihmisiä, eläimiä, luontoa...

User avatar
kilppuli
Posts: 99
Joined: Mon Dec 10, 2012 7:16 am

Re: Opasta etsistään

Postby kilppuli » Thu Dec 20, 2012 4:16 pm

Niin ajatukset ovat vain ajatuksia oli ne sitten kuinka suuria, mahtavia, valaistuneita tai oppineita tahansa ja vaikka vaihtaisi ne mihin tahansa uusiin nimilappuihin ne ovat aina aivan riittämättömiä kuvaamaan, kuka sinä olet. Elämä on jotain paljon paljon suurempaa, mitä ajatus tai sana voi koskaan tavoittaa - elämän mysteeri joka pitää huolen itsestään.
Sepä juuri. Ei ole oikeampia tai väärempiä ajatuksia.
Tuntuuko sinusta että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Onko tässä vielä jotain epäselvää? Lue tämä meidän ketju rauhassa läpi ja katso nouseeko jotain kysyttävää?
Luen ja tarkkailen mitä tapahtuu, mitä huomaan ja niin edelleen. Minä ajatuksia kyllä esiintyy edelleen, mutta ei toisaalta ollut odotustakaan siitä että ne katoaisivat. Tuntuu siltä että tietoisuus saa nousta vapaasti, ja elämä virrata itsekseen, vaikka minä ajatuksia ilmeneekin, tuntuu mahdottomalta uskoa niitä taikka taistella niitä vastaan.
Vähän hämmentyneitä ajatuksia nyt erityisesti tuosta valinta- asiasta, ettei ole edes pienintä valintaa- ainostaan huomaamista. Hämmentynyt olo myös mitä nyt tapahtuu, mutta toisaalta vain tietää että mitä tapahtuukaan niin kuuluu tapahtua :) En osaa kyllä vastata tähän olenko nähnyt illuusion läpi. Tai onko näkeminen tapahtunut. Kaikki on toisaalta kuin ennenkin, ei ole vain mitään vastustelua. Tai jos sellainen ajatus ilmenee, siihen ei jää kiinni. Kuitenkaan en voi sanoa kokevani olevani yhtä kaiken kanssa. Tässä kehossa saa tapahtua elämä, mutta keholla tuntuu silti olevan rajat. En kuitenkaan koe että hallitsen kehoa millään tavalla. Hetkittäin on ollut kokemuksia siitä että tällä elämällä minussa ja millään muullakaan ei ole mitään eroa tai rajoja, mutta se ei ole mitenkään pysyvä tila.
Jatka asian katselemista kaiken sen keskellä, mitä arjessasi tapahtuu. Anna sen, mitä jo olet nähnyt, todella upota tajuntaasi. Katsele ihmisiä, eläimiä, luontoa...
Näin teen ja raportoin! Kiitos tähän astisista kysymyksistä ja tökkimisistä jo tuhannnesti :)

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opasta etsistään

Postby Paka » Fri Dec 21, 2012 7:18 am

Minä ajatuksia kyllä esiintyy edelleen, mutta ei toisaalta ollut odotustakaan siitä että ne katoaisivat.
Ethän odota edes vähän, että minä ajatusten pitäisi loppua?

Aiemman opastettavan loistavaa pohdintaa:

Ajatus tai tunne ei tee möröstä todellista, vaikka se lapselle varmasti tuntuukin äärimmäisen todelta. Se on syntynyt mielen jutustelusta, niihin juttuihin uskomisesta, ehkä aiemmin kuuluista tarinoista. Ei mörköä myöskään todellisuudessa voi aistia, joskin joidenkin aistimuksien voi kuvitella tai ajatella kertovan mörön olemassaolosta. Esimerkiksi ääniä tai varjoja, jotka ovatkin jostain ihan musta, voidaan luulla mörön aiheuttamiksi. Mörkö katoaa, jos on tarpeeksi rohkea kurkistamaan sängyn alle ja katsomaan onko siellä oikeasti ketään. Eikä siitä mikään todellinen häviä, jos sinne uskaltaa katsoa, vaan paljastuu ettei sitä ikinä ollutkaan – vain pelko kuolee.

Sama pätee ”minään”. Se on syntynyt meille kerrotuista jutuista ja uskomuksista, joita emme ole kyseenalaistaneet? Senkin luulee voivansa aistia kunnes alkaa tarkastella lähemmin, onko olemassa oikeasti joku erillinen minä? Kun uskaltaa katsoa rohkeasti niihin uskomuksiin, käy juuri niin kuin mörölle, ei mikään todellinen siinä katsomisessa katoa.

Ajatukset ovat aivan luonnollinen toiminto - ajatuksia valinnasta, ajatuksia kehosta, ajatuksia toisista ajatuksista....Todempia ja epätodempia. Myös ajatuksia minästä.
ettei ole edes pienintä valintaa- ainostaan huomaamista
Kyllä valinta on - mutta onko se aikuisten oikeasti "minä" joka valitsee vain onko se elävän elämän luonnollinen prosessi missä kaikki tapahtuu älykkäästi? Samalla tavalla kuin luonnossa myös luonnossa tapahtuu valintaa, mutta onko siellä "minää" sanomassa minä valitsin tämän?
Tässä kehossa saa tapahtua elämä, mutta keholla tuntuu silti olevan rajat.
Keholla on muotonsa, mutta olenko minä keho? Keho on, puu on, kaikki osa tätä suurta kokonaisuutta.

Onko sinulla jotain odotuksia, mitä tämän pitäisi tuoda tullessaan?


Return to “Other Languages”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest